Jaossa olivat Salon herruus sekä tärkeät sarjapisteet  kun SaTo ja Wilpas 2 iskivät yhteen kännykkäkaupungin hegemoniaottelussa. Lähtökohdat koko kaupunkia puhuttaneeseen paikallisotteluun olivat siis poikkeuksellisen kutkuttavat molempien joukkueiden taistellessa sijoituksista sarjanousuun oikeuttaville paikoille. Otteluun lähdettäessä SaTo olikin sarjassa toisena ja samalla kiinni nousuun oikeuttavassa paikassa Wilppaan ollessa heti kolmantena, vain pisteen päässä raitapaidoista. Kun vielä lisäksi lämmin syysaurinko helli pelipaikkana toiminutta Salon tekonurmikenttää ja SaTon makkaramestarikin kunnioitti lihaisine herkkuineen ottelutapahtumaa ja paikalle vaivautunutta runsaslukuista yleisöä läsnäolollaan, oli kattaus jännittävälle jalkapalloillalle valmis.

Rakkaan paikallisvastustajan kohtaaminen oli myös aktivoinut SaTo pelaajia paikalle ennätysmäärin ja joukkue saikin jalkeille täyden pöytäkirjan verran pelinälkäisiä potkupallisteja - tosin paikallispeli oli myös sytyttänyt Wilppaan pelaajat sillä se sai niin ikään jalkeille täydet 18 pelaajaa. Pelaajamateriaalia kohdanneen runsaudenpulan vallitessa SaTon valmennusjohto oli positiivisen pulman edessä avauskokoonpanoa hahmotellessaan. Maalinsuulla oli tällä kertaa "Cisse" Kiljusen vuoroa torjua vastustajan lähentely-yritykset puolustuslinjan suosiollisella avustuksella. Tällä kertaa puolustuslinja nähtiin jälleen samassa koostumuksessa kuin viikkoa aiemmin Nauvossa: Siro piti kiinni valtaamastaan oikean puolustajan paikasta ja Rahkonen sai jatkaa yhä  Sashan vierellä keskuspuolustuksessa. Vasemman laitapuolustajan paikka lankesi itseoikeutetusti Nauvossa voittomaalin iskeneen Esan vastuulle. Keskikentän pohjan perinteinen sikaduo nähtiin tällä kertaa hieman hienostuneemmassa muodossa kun saaristossa edellisessä pelissä edukseen esiintynyt Tipi sai pitää paikkansa ja saadessaan rinnalleen paluun pelikentille tehneen Kulmalan. Totutusti Kallelle lankesi paikka keskikentän ja hyökkäyksen välissä yläpuolellaan joukkueen kapteeni Pykäri ja vierustoillaan Parkkinen sekä laiturin paikalta itsensä yllättäen löytänyt Lahtinen. Kentänlaidalla vaihtokoppi puolestaan osoittautui hieman turhan ahtaaksi kun sinne yritti nyt poikkeuksellisesti ahtautua peräti seitsemän vaihtomiestä Jarnon, Madin, Salen, Syviksen, Vuorisen, Peten ja Tähkiksen muodossa.

Itse ottelu käynnistyi perinteisellä lantinheitolla, jonka merkitystä ei voi väheksyä Salon lentokentällä, jonka toinen pääty sokaistuu vasta-auringosta aina iltaotteluissa. Tälläkin kertaa onni SaTon puolella, joka voitto arvonnan ja päästi aloittamaan varjoisalla kenttäpuoliskolla. Tuomarin pillin vihellyksestä Wilpas potkaisi ottelun alkaneeksi, mutta jo hyvin pian pallon hallinta siirtyi kotijoukkueena esiintyneelle SaTolle. Alun pienen tarkkailujakson jälkeen ottelun kulku alkoi ajautua niihin uomiin joiden varaan SaTon pukukopissa oli laskettukin. Toverit pitivät pelivälinettä omillaan maltillisella pallon siirtelyllä eikä Wilppaalla ollut eväitä vastata tähän. SaTon hallinnasta huolimatta ottelun ensimmäinen puolivaarallinen maalipaikka siunaantui kuin varkain Wilppaalle, mutta tällä kertaa Dynamiitti-Danin vajaasta 20 metristä lähettämä laukaus jäi vaille lopullista osoitetta. Tämän jälkeen Wilppaan vierailut SaTon maalille tulivat alati harvinaisemmiksi ja punakoneen sommitelmat puolestaan alkoivat uhkaavasti lähetä keltamustien maalia. Ennen avausmaalin syntyä SaTo pääsi testaamaan Wilppaan maalivahdin osaamista parilla napakalla kaukolaukauksella ja kulmahässäkällä. Kotiyleisön äänijänteitä revitettiin ensimmäistä kertaa kuitenkin vajaan 20 minuutin pelin jälkeen kun Saton pieni mutta pyöreä pelintekijä J.Tiainen pääsi iskemään Toverit 1-0 johtoon. Maali oli seurausta erinomaisesta keskialueen prässistä ja pallon riistosta sekä siitä seuranneesta vastahyökkäyksestä, joka päättyi taustalta nousseelle Tiaiselle pedattuun vetopaikkaan. Tipin oikean jalan sisäsyrjällä ampuma kierteinen laukaus upposi vastustamattomasti Wilppaan maalin etuyläkulmaan. Avausmaalin jälkeen SaTon ote pelinhallinnasta vain tiukentui eikä Wilpas päässyt luomaan juuri lainkaan organisoituja hyökkäyksiä. SaTon miesylivoima keskikentällä tukki Wilppaan syöttösuunnat eikä "ampiaisten" pelintekijä Kusti pystynyt jakamaan itselleen ominaisia pystysyöttöjä joukkueen muille hyökkäyspään pelaajille. SaTon paukut eivät kuitenkaan riittäneet enää lisämaaleihin ensimmäisen puoliajan aikana hyvistä yrityksistä huolimatta. Tovereiden parhaat mahdollisuudet johdon tuplaamiseen siunaantuivat Kulmalalle ja Lahtiselle, mutta "Kuvernöörin" laukaus leijui hieman ohi Wilppaa takatolpan ja Lahtisen pusku kilpistyi maaliviivalle venyneeseen vastustajan maalivahtiin.

Ottelun ensimmäinen 45 minuuttinen oli sujunut lähes täydellisessä SaTon komennossa ja joukkueella oli vajaa aikomus myös jatkaa samalla tavalla myös jälkimmäisellä puoliajalla. Ensimmäisen puoliajan suvereenin esityksen perusteella SaTo päätti olla sekoittamatta pakkaa vielä puoliajalla vaihdoilla kun samaan aikaan Wilpas oli tehnyt ensimmäiset muutokset kokoonpanoonsa jo heti Tovereiden johtomaalin jälkeen. Nopeasti toisen puoliajan alun jälkeen alkoi kuitenkin jo paljastua että ottelua ei tultaisia käymään loppuun SaTon etukäteen laatiman käsikirjoituksen mukaisesti. Wilpas oli saanut tauon aikana jostain puhallettua uutta eloa pelaamiseensa kun taas punapaitojen ensimmäisen puoliajan rentous alkoi mureta kellon käydessä lähemmäs 90 minuuttia. Kuitenkin ottelun toinenkin puoliaika käynnistyi selkeästi SaTon hallinnassa mutta illan kotijoukkue ei onnistunut edelleenkään tappamaan peliä vapauttavalla 2-0 maalilla. Wilppaan päästessä mukaan ottelutapahtumiin yhä paremmin, oli SaTo myös pakotettu juoksuttamaan kentälle tuoretta juoksuvoimaa. Oikealla laidalla Parkkinen sai tehdä tilaa Syvähuokolle ja Tipi joutui jättämään kentän loukkaantumisen seurauksena, minkä jälkeen hänen paikkansa otti kesän harjoitusottelussa Wilpasta huimilla 2+1 tehoilla rankaissut Sauli "Samba" Suomela. Hetki tästä ja SaTon hyökkäyspää oli saanut lähes täysin uudenlaisen ilmeen kun vielä totuttuun tapaan kentällä kaikkensa antanut Lahtinen jätti kentän Madimiehen  tieltä. Uudet pelaajatkaan eivät pystyneet ratkaisemaan SaTon pelillisiä ongelmia jotka ovat viime otteluissa Nauvoa ja FC Turkua vastaa tulleet liiankin tutuiksi: ensimmäiset puoliajan täydellisen hallinnan jälkeen joukkueen peli hajoaa minkä seurauksena pelillisesti selkeästi heikompi vastustaja pääsee ilmaiseksi takaisin mukaan peliin. SaTon pelillinen hajaannus ei johtanut Wilppaan taholta supervaarallisiin tilanteisiin sillä tappion hetkellä Wilpas tyytyi nostamaan kookkaita toppareita hyökkäyksen kärkeen ja roiskimaan näille pitkiä kaaripalloja. Pitkään näyttikin siltä, että otteen herpaantumisesta huolimatta SaTo olisi marssimassa jälleen voittoon paikallispelissä kunnes punakeltaisten maailma romahti ottelun 86. minuutilla. Turha rike sivurajan tuntumassa 40 metrin päässä Kiljusen vartioimasta maalista johti Wilppaan vapaapotkuun. Tällä kertaa Wilppaan oljenkorsi pitkien pallojen heittämisestä toppareiden päähän piti, sillä maalin edustalle vapaaksi unohtunut keltamusta keskuspuolustaja pääsi ilman estelyitä puskemaan ottelun tasoihin. Tasoitusmaalin jälkeen Saton leirissä vielä toisteltiin ottelussa olevan riittävästi aikaa voittomaalin tekemiseen mutta todellisuudessa joukkueen paukut eivät enää riittäneet uhittelemaan Wilppaan maalia. Sen sijaan Wilpas sai rakennettua vielä kulmapotkun jälkitilanteesta yhden kunnon hässäkän SaTon maalille, minkä seurauksena jotkut vierasjoukkueen pelaajista olivat jo vaatimassa Wilpuralle rangaistuspotkua mutta ottelun tuominnut V.Kallio ei näille vaateille heltynyt, vaan puhalsi ottelun päättyneeksi 1-1 tasanumeroihin.

Taistelun tauottua Wilppaan leirissä tasapeliä juhlittiin kuin voittoa kun sen sijaan kentän toisessa päässä tunnelma oli kuin maailmanlopun iskiessä. Ymmärrettävästi ottelun viime minuuteilla päästetty tasoitusmaali korpesi SaTon joukkuetta kuin suolattu hevosennahka naista 1600-lulta peräisin olevassa kaskussa, mutta syyllisiä etsiessä vastaus löytynee peiliin katsomalla. Tämän vuoden syyskaudella joukkueelle on kehittynyt paha tapa päästää hyppysistään armoniskua odottava vastustajansa ja tehdä täysin selvästä pelistä itselleen mahdollisimman vaikea. Edellisissä peleissä FC Turkua ja Nagua vastaan Toverit säästyivät otteen kirpoamisesta huolimatta pistemenetyksittä, mutta astetta laadukkaampaa vastustajaa vastaan edessä häämöttänyt työtapaturma realisoitui mahdollisimman v-mäiselllä tavalla. SaTon peliin hiipineet pari perusongelmaa päästivät Wilppaan mukaan peliin samalla tavalla kuin oli käynyt myös Tovereiden parissa edellisessäkin ottelussa: toisella puoliajalla kenties virheiden pelko tai joku muu syy johti siihen, että palloa ei siirrelty enää normaalilla itseluottamuksella ja maltilla omalle joukkueelle vaikka mikään mitä vastustaja teki ei olisi tarvinnut siihen johtaa ja toiseksi hyökkäyspään ratkaisut tulivat liian malttamattomiksi ja tapposyöttöjä alettiin viljelemään jo puolesta kentästä. Yhdessä nämä kaksi ongelmaa johtivat siihen että pelaajien väliset etäisyydet alkoivat kasvaa, normaali syöttötyöskentely tuli mahdottomaksi, pallonmenetyksiä alkoi syntyä keskialueella eikä hyökkääjille jäänyt enää energiaa eikä aikaa prässätä vastustajan puolustuslinjaa. Nämä epäkohdat korjaamalla eli toisin sanoen pelaamalla ehjän 90 minuuttisen SaTo tulee jatkossa säästämään ison kasan kannattajien nitroja ja myöskin tärkeitä sarjapisteitä. Tuloksellisesti tasapelikään ei tosiasiassa merkinnyt maailmanloppua sillä Wilpas säilyi sarjataulukossa yhä SaTon takana ja edessä on yhä kohtaamiset pahimpia kilpailijoita, TuPV:ia ja RaiTeePeeta vastaan - huipputasaisessa 5. divisioonassa molemmat nousijan paikat ovat siis yhä auki ja tulvat todennäköisesti olemaankin aivan viime kierroksille saakka.