EDIT: Galleriaan lisätty kuvia pelistä!

Kautensa kangerrellen aloittanut punakone oli saanut hitaasti syttyvän dieselmoottorinsa hyvään hehkuun juuri parahultaisesti kun se sai kahden voitto-ottelun jälkeen vastaansa sarjaa tappioitta johtaneen Mynämäen Pallon. Vielä edellisellä kaudella nelosdivaria tahkonut MynPa osoittikin kaikessa toiminnassaan ammattilaismaisia otteita, sillä tällä kertaa vastustajajoukkue oli saapunut aikalle poikkeuksellisen hyvissä ajoin yli tunti ennen ottelun alkua ja kaiken huipuksi joukkueen taustahenkilökunta jopa palautti ottelupöytäkirjojen täyttämistä varten lainassa olleen Suomen sosiaalidemokraattisen puoleen mustekynän takaisin sen oikealle omistajalleen. MynPan ammattimaiset otteet jatkuivat kun molemmat joukkueet suuntasivat tekonurmikentän alapuolella sijaitsevalla nurmikentälle: SaTon joukkuejohto yritti pakottaa punakeltapaitaisia liikkeelle samaan aikaan kun vastustajoukkue veti vieressä ohjattua alkulämpöä valmentajan, joukkueenjohtajan ja huoltajan valvovien silmien alla. "Roboteiksi" ristitty kotijoukkue ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt sillä nykyisen SaTon henkisenä valmentajan toimivan, legendaarisen Markus Helelän pelaajille pitämä inspiroiva motivaatipuhe sai joukkueen juuri oikeanlaiseen tahtotilaan ennen pelin alkua.

Musertavasta Eurovision laulukilpailuissa koetusta kansallisesta murhenäytelmästä huolimatta tiensä Salon aurinkoiseen urheilupuistoon löysi ilahduttava määrä kotijoukkueen pelaajia. Menetyksiltä ei kuitenkaan vältytty tämänkään ottelun alla, sillä sunnuntain aikana joukkueen valmentajan hakulaite piippasi kolmeen otteesen, sillä Naipa, Metsänoja ja Vuorinen ilmoittivat olevansa estyineitä pelaamaan ottelussa. Kaksi ensimmäistä vetosivat sairauteen ja viimeisin loukkaantumiseen - perustellusti voidaan kuitenkin olettaa poissaolojen syiden löytyvän enemmän edellisillan tapahtumista Moskovassa. SaTon luottotorjuja H.Kiljunen oli puolestaan matkannut idolinsa Andoni Zubizarretan synnyinsijoille Espanjaan, joten joukkuejohto päätti tehdä rajun ratkaisun ja rikkoa kaikkien palloilulajien kirjoittamatonta sääntöä "älä koskaan muuta voittavaa joukkuetta" juoksuttamalla maalinsuulle J.Hairiston Nauvossa SaTon voittoon torjuneen Syvähuokon sijaan. Puolustuslinjassa sen sijaan ei ollut tilaa yllätyksille kun neljä alinta paikkaa menivät V.Tiaiselle, Sashalle, Raffelle ja Esalle. Keskikentän pohjalle "Kuvernööri" Kulmalan aisapariksi valikoitui yöllisen ilmestyksen seurauksena S.Suomela. Kalle otti oman paikkansa vapaassa roolissa hyökkäyksen ja keskikentän välillä ja jaossa olleet kaksi laiturin paikkaa jaettiin Parkkiselle ja Syvähuokolle. Yksinäisen kärjen paikan puolestaan lunasti itselleen viime otteluissa erinomaisesti esiintynyt J.Lahtinen. Aloitus yksitoistikon lisäksi SaTon valmentajan käytettäväksi jäi ruhtinaalliset kuusi vaihtopelaajaa: Pykäri, Kuusisto, Siro, Härmä, Aaltonen ja J.Tiainen.

Itse ottelu puhallettiin alkaneeksi V.Kallion toimesta kauniissa auringonpaisteesta, vaikkakin vastustajan maalivahti saattoi olla eri mieltä matalalla paistaneen kevätauringon esteettisistä arvoista. Onnistuneen arvonnan jälkeen MynPa joutui siis aloittamaan ottelun vasta-aurinkoon, mutta tästä hyvityksenä mynämäkeläiset saivat kunnian aloittaa ottelun. Paljon iloa ei tästä kuitenkaan ollut valkoisissa paidoissa pelaneelle vierasjoukkueelle, sillä alun varomaton pallonsiirtely omassa päässä oli heti kostautua. SaTon kärjessä urakoinut "Teijon Tevez" ei liene yhtä komea kuin lempinimikaimansa, mutta liikkeissään hän on kuitenin yhtä ärhäkkä kuin esikuvansa eivätkä MynPan topparit osanneet odottaa tätä. Lahtisen yllättävä prässi poiki pallonmenetyksen vierasjoukkueen alimmalle pelaajalle ja sen jälkeen vaarallisen maalipaikan, mutta kotijoukkueen shokkialku jäi kuitenkin suutariksi tässä vaiheessa.  Ottelun ensimmäiset minuutit kulkivat tämän jälkeen vierasjoukkueen pitäessä palloa omalla alueellaan SaTon odottaessa paikkaa iskeä kiinni ja lähteä nopeisiin harppuunahyökkäyksiin. Kauaa ei ottelun avausmaalia tarvinnutkaan odottaa. Vierasjoukkueen varomaton pallonsiirtely omassa alakerrassa poiki jälleen hässäkkää näiden puolustusalueella ja erinäisten vaiheiden jälkeen peliväline pomppi Syvähuokon eteen, joka antoi ison lapikkaansa puhua. Noin 25 metristä lähetetty vasemman jalan volleylaukaus painuikin urheiluruutumaisella tavalla MynPan verkkoon ja kotijoukkue siirtyi 1-0 johtoon. Kirkkaasti paistaneella auringolla saattoi ollu osuutensa vastustajajoukkueen maalivahdin suoritukseen kyseisessä tilanteessa, mutta se ei vähennä mitenkään Syvähuokon suoritusta, josta on helppo povata yhdeksi tulevan kauden hienoimmista. Avausmaalin jälkeen ottelun hallinta siirtyi etenevissä määrin kotijoukkueelle kun SKP (ei Suomen Kommunistinen Puolue vaan Suomela-Kulmala-Palokankare) alkoi saada keskikenttää hallintaansa. Erityisesti Kulmala hallitsi kuvermenttiaan todellisen kuvernöörin tavoin. Reilun 20 minuutin pelailun jälkeen Kulmala niittasikin SaTon jo 2-0 johtoon armottoman maalinedustahässäkän jälkeen. Maalia edeltäneessä tilanteessa Parkkinen oli murtautunut oikealta Kallen syötöstä vastustajan boksiin, jossa tämän lähettämä matala keskitys löysi maalilla kärkkyneen Lahtisen, jonka ohjaus 1,5 metristä pamahti kuitenkin ylähirteen. Onneksi peliväline kimposi takaisin kentän puolelle, jolloin Parkkinen pystyi vielä pelaamaan pallon Kubille, jonka laukaus panui tällä kertaa vastustamattomasti maalille. MynPan yleisilme ensimmäisellä puoliajalla oli vaarallinen, vaikkakin sen maalipaikat jäivät vähiin ja erikoistilanteiden varaan. Yhdestä kulmapotkusta valkopaidat onnistuivatkin kaventamaan pelin lukemiin 2-1. kun SaTon erikoistilannepulustus oli unohtanut maalinedustalle tukun vartioimattomia maanviljelijöitä. Vaihtopenkillä harjoitettu kynsien pureskelu ei ehtinyt kuitenkaan ehtinyt edetä kynsinauhoihin asti, Kuvernööri Kulmala ehti siirtää Saton vielä turvallisemman tuntuiseen 3-1 johtoon. Maali oli tulosta Kallen millimetrin tarkasta pystysyötöstä, josta Kubi laukoi vähintään yhtä tarkalla laukauksella tolpan kautta SaTon kahden maalin johtoasemaan tauolle siirryttäessä.

Puoliaika olikin jälleen yksi osoitus MynPan ammattimaisuudesta, sillä vierasjoukkue paineli välittömästi ja turhia kyselemättä pukukopeille pitämään taktiikkapalaveriaan kun Salossa normaalisti on ollut tapana viettää tauko hullmaisesti kentän puolella. Jälleen kerran vastustaja välittämättä SaTo hoiti hommansa omalla tyylillään kentällä, jolloin valmentaja lähinnä painotti joukkuetta jatkamaan ensimmäisen 45 minuttisen tapaan ja välttämään samaa aikaan yletöntä hyökkäysintoa, joka saattais ajaa puolustuslinjan hankalaan välikäteen. Tauon aikana SaTo teki yhden vaihton, kun keskikentällä kaikkea liikkunutta veren maku suussa metsästänyt ja hyvän päivätyön tehnyt Suomela vaihdettiin Tiaisen veljeksistä pulleampaan. SaTo oli tosin jo ennen taukoa tehnyt yhden pakotetun vaihdon kun Raffe joutui jättämään leikin kesken nivusvamman takia. Puolustuslinjan kivimuurin tilalle kentälle otettiin Matias omalle pelipaikalleen oikeaan laitaan, jolloin V.Tiainen siirtyi laitapakin tontilta toppariksi ja Parkkinen puolestaan Villen paikalle. Kun vastustajakin oli saanut tehtyä omat metkunsa pukukopin suojissa ottelun toinen puoliaika oli valmis alkamaan.

Puoliaika alkoikin samanlaisissa merkeissä kuin ensimmäinen loppui SaTon hallitessa enemmän pelivälinettä vaikka MynPa ei missään nimessä statistin rooliin tyytynytkään. Samalla kotijoukkueen kaksikko Syvähuoko-Palokankare oli valmentajan isällisen tarkkailun alla mahdollisen vaihdon merkeissä, sillä ensiksimainitun puuskutus alkoi kuulua jo vastakkaisella laidallekin asti ja jälkimmäisen lähinnä seniorikansalaisille tarkoitetut tukisukat osoittautuivat kertakäyttöisiksi, sillä kramppeja ne eivät enää pystyneet estämään. Hieman ottelutapahtumien vastaisestikin mynämäkeläiset järkyttivät kotijoukkueen mielenrauhaa iskemällä jälleen SaTon pehmeään kohtaan, sillä MynPan kulmapotku päättyi jälleen vierasjoukkueen maalijuhliin 3-2 kavennuksen kunniaksi. Tässä vaiheessa makeaa mahan täydeltä ensimmäiset 50 minuuttia nauttinut katsomivalmentajien joukkokin heräsi otteluun. Syvähuokon väsymys oli välittynyn piippuhyllylle asti, josta alettiin äänekkäästi vaatimaan Oton vaihtoa ja tuoreempia jalkoja kentälle. Valmentajan luotto Kiskon kasvattiin kuitenkin kannatti, sillä lähes välittömästi MynPan kavennusmaalin jälkeen Syvis siirsi SaTon takaisin turvalliseen kahden maalin johtoon. Syviksen illan toinen osuma oli seurausta erinomaisesta yhteistyöstä Teijon Tevezin kanssa, jonka seurauksena Otto pääsi hyvään laukaisupaikkaan boksin reunamille eikä iso heiluri heilahtanut tälläkään kertaa väärään osoitteeseen. Maalin jälkeen Syvähuoko palkittiin valmennusjohdon toimesta hyvin ansaitulla vaihtokomennuksella ja yleisön seisovilla suosionosoituksilla ja urheilupuiston tarjoamiin vaihtoaitiotiloihin tutustumaan joutunut Pykäri sai komennuksen kentälle. Vaihdon seiurauksena Lahtinen otti Syviksen paikan vasemmalle ja Pykäri kirmasi omalle paikalleen kärkeen haistelemaan tilastomerkintöjä isolla nenällään.  Reilun tunnin pelin jälkeen juostut askeleet alkoivat välittyä robottienkin pohkeisiin ja kotijoukkue joutui aloittamaan oman vaihtorulettinsa toden teolla. Pian Pykärin jälkeen myös Kuusisto ja Härmä löysivät tiensä kentälle Lahtisen ja Palokankareen tilalle. Runsaiden vaihtojen seurauksena SaTon konseptit sekosivat lyhyeksi hetkeksi ja MynPalle tarjoutui pieni oljenkorsi takaa-ajoon. 10 minuuttia kesäneen sekavan vaiheen aikana MynPa hakkasi pitkää pallo kohti kärkeen nostetun kaljun topparin kirkkaana hohtanutta kupolia. MynPan suoraviivainen lähestymistapa poiki muutaman hässäkän SaTon maalille, mutta varsinaisiin torjuntatöihin Hairisto ei maalillaan joutunut. MynPan mahdollisuus tuli ja meni, sillä SaTo sai jälleen organisoitua rivinsä ja tilanteita alkoi syntyä valkoisissa pelanneen joukkueen maalille liukuhihnalta. Yksi näistä tilanteista päättyikin Pykärin rynnistykseen laidalta maalille, joka lopulta päättyi myös ottelun 5-2 maaliin. Matiaksen tarjoileman heiton jälkeen Pykärin fysiikka oli yksinkertaisesti liikaa rajusti ahkeroimaan joutuneelle mynämäkeläisten alakerralle eikä Jypin mestaruusjuhlista juuri ja juuri otteluun ajoissa toipunut kokoomusnuori erehtynyt ovella viimeistelyssään. 5-2 maalin jälkeen MynPa jatkoi Englannin jo muinaisesta ykkösdivisioonasta omaksutulla pelityylillään SaTon puolestaan lähettäessä jatkuvasti vaarallisia pystysyöttöjä vastustajan puolustuslinjan taakse. Sato hyökkäysinto palkittiin vielä kerran, kun yksi näistä hyökkäyksistä päätyi kulmapotkuun. Kulmaa antaneen J.Tiaisen polvituen kalibrointi oli ilmeisen onnistunut sillä potku tavoittu erinomaisella tarkkuudella maalilla päivystäneen A.Härmän, jolla oli helppo työ viimeistellä komealla kynttiläpuskulla loppunumerot 6-2. Ennen Kallion loppuvihellystä SaTo suoritti vielä yhden taktisen vaihdon juoksuttamalla kentälle pari minuuttia ennen loppua kakkosvalmentaja-pelaaja Siron. Valitettavasti Mikko ei ehtinyt saada hyytäväksi muuttuneessa Salon illassa edes hikeä otsalle ennen kuin tuomarin pillin vihellys lopetti ottelun Saton 6-2 voiton merkiksi.

Toisin kuin voisi luulla, ei ottelun loppulukemissa ollut lainkaan ilmaa: 6 tehdyn maalin lisäksi Sato hukkasi tukun tilanteita, jotka voitaisiin helposti luokitella "1000 taalan maalipaikoiksi" eikä MynPa puolestaan pystynyt luomaan tilanteita lainkaan muutamaa erikoistilannetta lukuunottamatta. Kuvaavaa olikin, että SaTon maalilla päivää paistatellut Hairisto ei merkauttanut ottelussa ainuttakaan torjuntaa - syntynesiin maaleihin hän puolestaan oli täysin syytön. Kaiken kaikkiaan loppunumerot ja ennen kaikkea joukkueen pelillinen ilme kielivät siitä, että punakone on jälleen löytämässä yhteisen pelin punaisen langan kevään korvalla. Henkilökohtaisella tasolla MynPa-peli ei pitänyt sisällään kuin onnistujia, joista on kutienkin nostettava esiin kahden maalin miehet Syvähuoko ja Kulmala sekä kärjessä jälleen Iisakin kirkon valmistumista vastenneen työmäärän tehnyt Lahtinen. Kuuden maalin pelissä huomio kuitenkin keskittyy liian helposti hyökkäyspään onnistujiin, mutta tässäkin ottelussa vamasti toiminut puolustuslinja loi vankan pohjan, jonka varaan hyökkäyspeli oli helppo rakentaa. Voiton arvoa nostaa myös se, että kaikesta päätellen MynPa oli selkeästi varteenotettava vastustaja. Vierasjoukkueen koostumus oli melko nuorekas ja juoksuvoimainen ja joukkuepelin salat olivat selkeästi vierasjoukkueen hallussa. Tässä vaiheesa kautta voisikin ennustaa, että MynPa tulee taistelemaan vielä viime metreille asti nopeasta paluusta takaisin neloseen.

Helelän pitämän tunteen paloa sisältäneen motivaatipuheen merkitystä joukkueen peliesitykseen voi vain arvailla, mutta myös suomalaisille huippuyrityksille teamspiritistä ja johtamisesta puhuvan lunnoijagurun panosta ei voi vähätellä. Nähtäväksi jää kuinka pitkälle Helelän puhe kantaa, kun Saton kausi jatkuu jo tulevana lauantaina 23.5. (klo. 15) paikallispelillä Wilpas II vastaan.