Su 7.12 pelattua SaTo - Peu II ottelua voidaan näin kuntaliitoksen alla varmaankin kutsua jo paikallispeliksi, vaikka vielä vajaan kuukauden ajan Perniö tunnetaankin itsenäisenä kuntana, jossa on Suomen paras kebabravintola, sekä oma kansanedustaja, Jukka Roos, jota jokin aika sitten syytettiin finlandiapalkitun kirjailijan, Sofi Oksasen, kourimisesta. 1.1.2009 voimaan astuvan kuntaliitoksen myötä Perniöstä tulee mikkelinkokoisen Suur-Salon lähiö, joka erottuu lähinnä vain suurena kulueränä kunnan kirjanpidossa.

Perniöstä tulee kuitenkin myös kovia koripalloilijoita. Ja koripallojoukkueita. Tällä kertaa niistä vieraaksi saatiin PeU II, joka ennen ko. kohtaamista keikkui sarjataulukossa SaTon yläpuolella 5 voitolla ja 1 tappiolla.

Paikallispelille tuttua sähköä ja tunnelatausta sisältänyt peli alkoi perniöläisten hallinnalla. SaTo sohlasi hyökkäyspäässä ja pituusylivoimaa ei päästy hyödyntämään, osin vastustajan viheliään sulkupelin vuoksi. Perniö nosti helpohkoja koreja ajojen päätteeksi.
 
Toinen neljännes oli kuitenkin Toverihistorian, tai koko urheiluhistorian niin kuin CasinoHärmä asian ilmaisi, suurimipia voimannäytöksiä, josta olisi urheilullisen rockmusiikin säestämänä saanut jopa hienon montaasin . Viisikkopeli alkoi luistaa ja pelin painopiste siirrettin omille vahvuusalueille.  Pisteistä vastasivat etunenässä 6 pistettä miehee tehneet Anttonen ja Iltanen.

Puoliajalla ero olikin enää 3 pistettä, tilanteen ollessa 37-40. 3. neljännes oli kuitenkin vaikea ja Perniön koko pelin jatkunut johto venähti uudelleen 10 pisteen tuntumaan.

Voittaakseen ottelun SaTon oli tarttuva suitsiin ja saatava ennen kaikkea puolustuksensa kuntoon, mikä käytännössä tarkoitti PeU:n  maalisepon, #7 S. Valjasen ottamista erikoiskäsittelyyn. Tällä kertaa Toverit eivät halunneet kokea taas yhtä tiukkaa tappiota vaan joukkue oli valmis tekemään sen, mitä vaadittiin. Nyt viimeistään korinalus otettiinkin haltuun molemmissa päissä ja ainakin Anttosen ja Härmän pihdeissä myös #7 tuntui rauhoittuvan: Viimeisella 10 minuuttisella upposi enää 1 kori, sekin vapariviivalta. SaTo alkoikin selkeästi näyttää nk. voittavalta joukkueelta ja roolituskin toimi oikein mallikkaasti.  Periaatteessa jokainen pelaaja onnistui tahollaan.

Pelin kääntänyttä kulminaatiopistettä voisi hakea vaikkapa Yrttiahon tai Pykärin hyvin ajoitetuista isoista virheistä, tai kotijoukkueen oikeinkäytetyistä aikalisistä. Tärkeä osansa oli varmasti myös SaTon think tankillä, joka pelin alla muistutti joukkueelle edellisen brain storming -session päätteeksi post-it-lapulle kirjoitetusta pelifilosofisesta totuudesta; "four passes break any defence".    ( Samaan lopputulokseen on tutkimuksissaan aiemmin päätynyt myös runoilija Juhani Tamminen ).

 

Oli, miten oli. Riistojen, levypallojen, uhrautuvan väännön ja taisteluhengen siivittämänä SaTo keuli 10 pisteen makeaan voittoon. Lopulta valtaosa koreista nostettiin korin alta, jossa PeU jäi kerta toisensa jälkeen auttamatta toiseksi. Edes huhupuheiden mukaan kunnallispoliitikko-Nikkasen sukupuuhun (velipuoli?) kuuluva järjestyksenvalvojan raamit omaava #15 ei löytänyt aluspelin punaista lankaa.

Tämän tärkeän ja psykologisesti merkittävän voiton jälkeen on hyvä ponnistaa seuraavaan haasteeseen, eli kiinalaisen urheiluvälinejätti Mesucan lippulaivan kohtaamiseen.