Kun syyskierroksesta on pelattu reilusti yli puolet ja jäljellä on enää neljä kivenkovaa taistelua, on syytä hieman tarkastella Tovereiden pelin tämänhetkistä tilaa, sekä hieman katsoa tulevaan. Syyn tarkastelulle antaa ennen kaikkea pelaajien ja fanien keskuudessa käyty suunnaton spekulointi, jota on käyty niin verkkoyhteisöissä, Mollyn tiskillä kuin myös saunan lauteilla. Keskustelut ovat liittyneet ennen kaikkea Tovereiden pelillisiin vaikeuksiin ja tappioihin, jotka aikaisemmin olivat tulleet tutuiksi vain television välityksellä.

Kuten kaikki lukijat varmasti muistavat, oli SaTo seilannut kevätkierroksella voitosta voittoon saavuttaen huonollakin pelillä selviä voittoja. Pelaajat ja fanit nauttivat ottelutapahtumista ja elämä hymyili. Kesä kuitenkin muutti kaiken ja syyskierroksen seitsemässä ottelussa esitykset ovat vaihdelleet suuresti. Plakkarissa on vain kolme voittoa maalieron ollessa juuri ja juuri plussan puolella. Mistä tämä pelillisen tason yllättävä lasku johtuu vai voidaanko edes puhua tason laskusta? Jospa kyse onkin siitä, että SaTo on löytänyt vihdoin sarjatason, jota ylemmäksi sillä ei enää rahkeet riitä.

Puolustuslinjassa liikehdintää ja "avainpelaajat" varjojen mailla

Syyskierroksen alkaessa joukkue oli saanut takaisin ns. "reissussa" olleet miehet. Erityisesti keväällä pienestä miehistövajeesta kärsinyt puolustus sai takaisin tärkeät tukipilarinsa, kun Vuorinen ja Isotalo palasivat maailmalta kotiin. Myös Kulmala voidaan laskea yhdeksi näistä kotiinpalanneista tovereista, vaikka mies olikin jo kevätkierroksen viimeisissä peleissä mukana. Näiden paluuta tekevien pelaajien lisäksi seurajohto päätti hankkia rinkiin pari uutta vuokratyöläistä (Siro & Garmuev a.k.a. Sasha), sillä tiedossa oli, että puolustuslinja tulisi kärsimään kahden huippupuolustajan (V. Tiainen & Metsänoja) poissaoloista alkavan hokikauden takia. Liikehdintää joukkueen sisällä on siis ollut kohtalaisen runsasta ja väitän, että tämä on osaltaan vaikuttanut SaTon pelisuorituksiin heikentävästi.

Toinen seikka, jonka katson vaikuttaneen heikkoihin tuloksiin, on tiettyjen kevään onnistujien heikko vire syyskierroksella. Kolmikko Parkkinen-Palokankare-Aaltonen viimeisteli vielä keväällä viisi maali mieheen, mutta syyskierroksen seitsemässä pelissä jokainen näistä varsin hyökkäysorientoituneesta pelaajasta on osunut vain kerran. Syyksi heikoille esityksille on väitetty muiden yläsarjan joukkueiden kovaa tasoa. Paremmat pelaajat osaavat puolustaa paremmin ja näin hienot yksilösuoritukset ja 30 metriä pitkät kuljetukset ovat jääneet 6. divariin tai 5. divarin alalohkoon. Uskon, että tällä seikalla on vaikutuksensa suorituksiin, mutta en voi millään pitää sitä suurimpana syynä heikkoihin esityksiin. Kyseessä on edelleen 5. divisioona, ja sekä joukkueet että pelaajat lähtevät samoista lähtökohdista otteluihin, oli kyseessä sitten ylä- tai alalohko. Näin ollen liputan tässä enemmänkin näiden kolmen pelaajan (toisaalta voin viitata tässä vain allekirjoittaneeseen), mutta miksei koko joukkueenkin osalta pieneen henkiseen kipsiin, jonka seurauksena pelätään liikaa epäonnistumisia ja unohdetaan pelihuumori pukukopeille. Tästä hyvänä esimerkkinä on Papenu-peli kolmisen viikkoa sitten. SaTo voitti ottelun 2-0, mutta kentällä nähtiin ainakin ensimmäisellä puoliajalla yksi hengettömin ja munattomin SaTo koskaan. Onneksi tilanne on huomattavasti parantunut tuosta ja mm. JIK- ja Nagu-peleissä nähtiin jo huomattavasti pirteämpää ja iloisempaa peliä pelaava SaTo.

Peluuttamisen ongelmallisuus

Tuon edellä mainitun Papenu-ottelun ratkaisi vaihtomiehenä sisään tullut Seppälä, mutta muuten uusi vaihtosääntö on aiheuttanut harmaita hiuksia niin pelaajille kuin myös valmennusjohdolle. Jääskeläisen poissaolojen seurauksena peluuttajan roolia on joutunut kantamaan harteillaan Tähkäpää, joka on pelaajien henkilökohtaisista ukaaseista ja Ultrien suhteettomista odotuksista huolimatta suoriutunut tehtävästään hyvin. Peluuttaminen on kuitenkin ollut sikäli hankalaa, sillä aikaisemmin SaTo ehti tottua taktiikkaan, jossa se pystyi vaihtamaan pelaajia edestakaisin rajattomasti ja tätä kautta pitämään yllä kovaa tempoa läpi ottelun. Mm. allekirjoittanut nautti suunnattomasti peluutuksesta, jossa oli mahdollista vetää puoliaikaa kohden noin 30 minuutin huippuintensiivinen sykähdys. Nyt yläsarjassa käytössä on "vain" seitsemän vaihtoa ja pelaajien edestakaisinvaihdot ovat kiellettyä. Tämä on johtanut siihen, että pelin tempo on vähitellen laskenut pelin edetessä, kun avauksen miehet pelaavat joutuvat pelaamaan reilusti yli 45 minuuttia ja vaihtoja aletaan suorittamaan n. 60 minuutin kohdalla. Laskenee intensiteetin lisäksi vaihtoihin liittyy toinenkin ongelma siinä vaiheessa, kun valmennusjohto juoksuttaa kentälle toisella puoliajalla keskimäärin viisi tuoretta, mutta pelin tunnelmasta hieman ulkona olevaa peluria. Tämän seurauksena pelin tasoa ei ole pystytty lopussa nostamaan riittävästi ja näin tappioasemasta nouseminen on koitunut ylivoimaiseksi tehtäväksi. Näin kävi mielestäni mm. PaiHa- ja JIK-peleissä.

Peluuttamisen osalta esille nousee myös kysymys yksittäisten pelaajien peliajoista, sillä olosuhteista johtuen peliaikaa ei ole enää pystytty jakamaan tasaisesti kaikille tovereille. Tämä on johtanut siihen, etteivät peliaikaa ole saaneet aina kaikista kuumimmat pelaajat ja avaukseen on juoksutettu miehiä vanhoilla meriiteillä. Jos ei vanhoja meriittejä ole, joutuu istumaan penkillä hieman kauemmin, mikä onkin aiheuttanut joukkueen sisällä soraääniä. Tätä kautta ollaan siis vähitellen ajautumassa tilanteeseen, jossa Kaikki pelaa-ajatus saa vastaansa urheilulliset ja tulokselliset tavoitteet.

Leppoisaa pelailua kaveriporukalla vai tavoitteena nousu neloseen?

Joukkueesta löytyy potentiaalia pelata myös divaria ylempänä ja nousu tämänhetkisellä toiminnan tasolla on tulevina kausina jopa mahdollista. Tämän skenaarion toteutuminen ja pelaaminen ylempänä vaatisi kuitenkin jo uhrauksia jokaiselta yksittäiseltä pelaajalta niin treenaamisen kuin muidenkin pelisuorituksiin vaikuttavien aktiviteettien osalta. Lisäksi esille nousisi tarve varsinaisen valmentajan hankkimiseen, sillä höntsämeiningillä treenaaminen ja varsinaisen taktiikan puuttuminen ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta, jos ryhdytään pelaamaan paikasta ylemmässä divarissa. Lisäksi omat mausteensa tähän spekulointiin ovat tuoneet huhupuheet, joiden mukaan SaTo olisi hankkimassa lisää kovanluokan pelimiehiä joukkueeseen. Jos joukkue kuitenkin päättää jatkaa nykyisellä linjalla, pysyy SaTo edelleen leppoisana kaveriporukkana (en sano, etteikö tämä olisi mahdollista ensimmäisessä skenaariossa), joka pelailee fair play -hengessä paidat maalitolppina (katso Ron Manager: The Fast Show, http://www.youtube.com/watch?v=cWzkxe98auc), eikä lähde sen enempää tavoittelemaan tähtiä taivaalta.

Ennen suuria päätöksiä on kuitenkin pelattava pois alta neljä jäljellä olevaa peliä, joista ensimmäinen on vuorossa jo huomenna. Huomisen Ryhti-pelin osalta julkisuuteen on kuitenkin vuotanut huonoja uutisia, sillä sekä Palokankare, Kulmala että V. Tiainen joutuvat jättämään pelin väliin. Tästä huolimatta tilanne joukkueen sisällä näyttää hyvältä, sillä tappioiden myötä joukkue on joutunut keskustelemaan myös pelillisistä asioista ja kuten edellä jo totesin, on asenne kahdessa edellisessä ottelussa (JIK ja Nagu) näyttänyt jo paremmalta. Sarjan viimeisistä peleistä ei voi siis olla muuta tavoitetta kuin täydet pisteet, säilyminen sarjassa ja sijoittuminen taulukossa sekä SalPan että Wilppaan yläpuolelle.

Maditus Maximus

(Tämä kirjoitus on yksinäisen taistelijan opiskeluangstista voimansa ammentava puheenvuoro, eikä se edusta seuran virallista kantaa mihinkään mainittuun asiaan. Tarkoituksena on vain nostattaa lisää keskustelua niin joukkueen sisällä, kuin sen ulkopuolellakin. Jos tekstistä nousee esille kysymyksiä, en tule vastaamaan niihin.)

---

Kommentti:

Erittäin hyvä pohjustus taas uusille spekulaatioille. Itse näkisin, että asenne joukkueessa on tällä hetkellä aika kohdillaan ja tosiaankin tappiot ovat kirvoittaneet jatkoa ajatellen tärkeää keskustelua. Tuolla taktisella saralla on tosiaan paljon parannettavaa ja uskonkin, että sillä rintamalla otetaankin SaTon seuraava edistysaskel.

Esimerkiksi formatiota olisi hyvä miettiä uudestaan. 4-2-3-1 on aika puolustusvoittoinen, mikä toisaalta tukee hyvin poissaoloista kärsinyttä ja vaihtelevalla kokoonpanolla esiintynyttä puolustuslinjaa. Toisaalta olemme painaneet aika lukaa hiileen monessakin pelissä heti alusta asti ja hyökänneet ja prässänneet harvat hyökkääjämme loppuun 50-60 minuutissa. Nykyisellään useimmissa "rauhallisemmin rakennetuissa" hyökkäyksissä ajaudumme 1 vs 3/2 tilanteisiin. Tämä formatio sopisikin mielestäni paremmin vastahyökkäyspeliin. Keskialue tukkeeseen ja siitä nopeasti organisoimatonta puolustusta vastaan. Nyt on pienenä ongelmana ollut mm. se, että maalinteon etsikkoaikana, eli viimeisellä 20-25 minuutilla, 10-paikka ja kärki on jo ollut melko poikki. Vaihdosta ei ole saatu toivottua lisävirtaa. Tähän auttaa luonnollisesti kunnon kohotus ja sekin, että pikkuhiljaa totutaan pelaamaan ilman edestakaisia vaihtoja.

Mutta niin kuin on nähty pystyimme nykyiselläänkin lyömään jopa sarjakärki Jomalan melkein köysiin. Eli potentiaalia on.

-Expertise