Joukkueet lähtivät perjantai-illan otteluun hyvin erilaisista lähtökohdista. Sarjajumbo BFB:n kuntopuntari viimeisestä viidestä ottelusta näytti saldoa 0-0-5 maalieron ollessa reilusti pakkasen puolella (-9). SaTolla sen sijaan oli takana jo kuuden ottelun voittoputki ja selkeä piikkipaikka sarjan kärjessä. Viiden viimeisen ottelun maalieron ollessa huikea +14, oli odotettavissa helppo voitto SaTolle ehkä jopa suhteellisen rumin numeroin.

Toverimiehistö oli saanut jalkkeille suhteellisen iskukykyisen porukan, vaikka kokoonpanosta puuttuikin peräti neljä ns. avauksen miestä, Kiljunen, Parkkinen, Tähkäpää ja Palokankare. Kolmelle ensiksi mainitulle löytyy joukkueesta erinomaisia paikkaajia, mutta Palokankareen tontille joukkueella ei ole laittaa käytännössä ketään. Ennakkoon olikin siis mielenkiintoista seurata, miten keskikentän keskustan miehittävät pelaajat onnistuisivat kantamaan vastuuta pelinrakentelun osalta ilman Kallen läsnäoloa ja suvereenia pelin ohjaamista. Mainittakoon tässä, että edellisen kerran kun joukkue pelasi ilman maestro Palokankaretta, oli tuloksena nihkeä 1-1 -tasapeli Taalintehtaalla kauden avauspelissä.

Merkittävistä poissaoloista huolimatta joukkueen sisältä kantautui myös positiivisia uutisia, sillä Kulmalan Juuson oli määrä tehdä illan ottelussa depyyttinsä SaTo -paidassa. Pieneltä luvattomalta virkavapaalta penkin päähän palannut Jääskeläinen juoksuttikin Kulmalan heti avaukseen keskikentän keskelle. Varsinainen yllätys kuitenkin koettiin, kun Jääskeläinen juoksutti myös itsensä avaukseen. Tämän ratkaisun syyksi paljastui lopulta Tiaisen Villen myöhstyminen pelin alusta. Muuten avauskokoonpano noudatteli hyvinkin totuttua kaavaa. Kärkeen Pykäri, vasempaan laitaan Aaltonen, oikealle Syvähuoko. Kulmala siis keskikentän keskustaan Petun ja Saulin tukemana. Puolustuslinjakin muotoutui Tiaisen saapumisen jälkeen tuttuun Anttonen-Niittymäki-Raffe-Tiainen -linjaan. Maaliin asteli Turklin. Penkille omia kikkojaan mielikuvin kertaamaan jäivät nuori A. Härmä, Seppälä, Kuusisto sekä Metsänoja.

Ottelu lähti liikkeelle SaTolle tuttuun tyyliin vaisusti tunnustellen. Hyvin pian kävi selväksi, ettei SaTo vieläkään saavuta odotettua pelillistä tasoaan johtuen sekä Piikkiön nurmikentän surkeasta kunnosta että kotijoukkueen hyvästä fyysisestä pelityylistä. Muuten peli oli suurimmaksi osaksi tasaista vääntöä keskialueella eikä kumpikaan joukkueista onnistunut väläyttelemään osaamistaan. Lähimmäksi maalia pääsi BFB, kun sen hyökkääjä pääsi kiinni irtopalloon SaTon rankkarialueella. Veto meni kuitenkin rimaa hipoen yli SaTo-maalin. Myöhemmin BFB onnistui myös pari kertaa keskittämään pallon mainiosti SaTon maalin edustalle, mutta nämä pallot Turklin hoiti varmasti. SaTo harvat ja puolittaiset paikat aiheutuivat kulmapotkujen jälkitilanteista tai keskityspalloista rankkarialueelle. Yhdessä näistä kaksikko Pykäri-Syvähuoko olivat pahanteossa onnistumatta kuitenkaan lopulta toimittamaan palloa maalia kohti. Lopulta tauolle siirryttiin varsin sekavan ensimmäisen puoliajan jälkeen lukemissa 0-0.

Tauolla ei suuria muutoksia tehty. Jääskeläisen kuitenkin painotti, että prässi on saatava ylemmäksi, sillä ensimmäisellä puoliajalla vastustajan pakit olivat saaneet melko rauhassa pitää palloa ja roiskia sitä kohti SaTon kenttäpuoliskoa. Toinen muutos liittyi Kulmalan siirtymiseen hieman alemmaksi keskikentällä ja näin Naipalle siirtyi suurempi vastuu SaTon pelin rakentelussa.

Toisen puoliajan peli oli kuitenkin melko pitkälle ensimmäisen kaltainen. BFB ei kuitenkaan enää päässyt niin helposti hyökkäysalueelle ja ote siirtyikin vähitellen SaTon haltuun. Muutamia vetoja saatiin maalia kohden, mutta BFB:n maalivahti, joka muuten oli selkeästi joukkueensa paras pelaaja, poimi nämä vedot helposti hyppysiinsä. Todelliseen huipputorjuntaan hän joutui venymään vasta puoliajan puolessavälissä, kun Madin vapari oli kiertämässä kohti vasenta ylänurkkaa. Veska sai sormenpäänsä pallon eteen ja torjui vedon kulmaksi. Noin 70 minuutin kohdalla SaTo onnistui toimittamaan pallon BFB-maaliin ja huippuvireinen veska oli vihdoinkin selätetty. Tiaisen röyhkeä nousu pakin tontilta päättyi BFB-topparin törkeään taklaukseen rankkarialueen sisällä. Pallo vihellettiin pilkulle ja Tiainen siirsi vetovastuun hyökkäyspään pelaajille, joista vetäjäksi arvottiin Aaltonen. Kova, vasemmalle suuntautunut veto upposi verkon perukoille vaikka maalivahti oli jälleen hyvin mukana tässäkin vedossa. Maalin myötä paineet toverileirissä helpottivat, sillä ennen maalia pelissä oli jo hieman ollut nähtävissä turhatumisen merkkejä. Tästä maalista ei ehtinyt kulua kuin muutama minuutti ja SaTo niittasi toistamiseen pallon BFB:n verkkoon. Ensin Pykäri ja Aaltonen yrittivät juonia kulman lyhyenä, mutta tämän BFB-puolustus selvitti helposti purkaen pallon jälleen päätyrajasta yli. Toinen kulma annettiinkin sitten pitkänä ja se löysikin tiensä erinomaisesti esiin tulleen Niittymäen päähän. Tämän täydellinen pusku upposi vastustamattomasti vihulaisen maaliin ja peli oli sillä selvä. SaTo siis ratkaisi pelin nopeasti lyhyessä ajassa itselleen, eikä BFB lopun painostuksesta huolimatta päässyt lähellekään SaTon maalia. SaTon rutiini oli liikaa ja terävyys juuri oikeilla hetkillä takasi 2-0 vierasvoiton.

Vaikka peli olikin jälleen vaikea, on siitä kuitenkin löydettävissä muutamia hyviäkin asioita. Jo aikaisemmin mainittu Kulmalan debyytti oli hyvä, vaikkei hän aivan vielä paikkaansa tai rooliaan kentällä löytänytkään. Hän onnistui kuitenkin tuomaan oikeanlaista rutiinia keskikentän keskustaan ja mm. ensimmäisellä puoliajalla keskikentän ilmaherruus kuului hänelle. Toinen hyvän ottelun pelannut oli Yrttiaho. Ensimmäisellä puoliajalla Petu oli jo karkaamassa maalintekoon Kulmalan hyvästä tarjoilusta, mutta juuri ratkaisevalla hetkellä pallo pomppasi huonosti ja karkasi lopulta päätyrajasta yli. Tämän lisäksi toisella puolikkaalla ennen SaTon ratkaisevia maaleja Petu oli parikin kertaa tekemässä tuhojaan BFB:n toppareiden välissä, mutta kauden avausmaali jäi edelleen odottamaan itseään. Muita mainitsemisen arvoisia suorituksia olivat Tiainen ja Niittymäen suoritukset hyökkäyspäässä. Tiaisen noususta seurauksena rankkari ja voittomaali, jälkimmäisen suvereeni liike kulmapotkuun tuotti yhden kauden hienoimmista maaleista. Muiden pelaajien kohdalla peli oli tasaista ja kohtalaista hyvää omaa suorittamista.

Pelin erikoisuus löytyi jälleen tuomarityöskentelystä. Hyvin päivettyneellä tuomarilla oli linja totaalisen kadoksissa, eikä peli meinannut millään pysyä hänen hallussaan. Kotijoukkueen keltaiset kortit tulivat syystä, vaikkakin yksi keltaisista olisi yhtä hyvin voinut olla punainenkin. Kyseisessä tilanteessa Pykäriä rikottiin. Puolustaja kävi vihellyksen jälkeen potkimassa maassa makaavaa Pykäriä kylkeen selviten tästä tempusta pelkällä keltaisella. Vertailun vuoksi mainittakoon, että TuKV - SaTo -pelissä kotijoukkueen pelaaja sai suoran punaisen vastaavanlaisesta jälkipelistä. SaTon pelaajista kortit keräsi tuttuun tapaan Suomela sekä Raffe. Suomelan kortti tuli jatkuvasta ja ehkä aiheellisestakin napinasta, jota tuomari ei enää yksinkertaisesti jaksanut kuunnella. Raffen keltainen sen sijaan tuli melko kevyesti. Raffe ilmoitti rehdisti ja suhteellisen reippaalla äänellä vastustajan pelaajille, ettei kysessä ole hokipeli, kun SaTon pelaajaa oli jälleen rikottu törkeästi keskialueella. Tästä siis keltainen, vaikka fudispelin luonteeseen kuuluu ehdottomasti omien puolustaminen ja rehti vastustajan psyykkaaminen.

Joka tapauksessa SaTolle jälleen täysi pistepotti, paikka sarjakärjessä vahvistui entisestään ja paikka syksyn kierrokselle ylemmässä loppusarjassa varmistui. Seuraavaksi SaTo kohtaa jo tulevana tiistaina (10.6.) kotonaan TuPV:n. Odotettavissa on kova peli, sillä vastassa on tällä kertaa nuori ja joillakin mittareilla mitattuna jopa taitava joukkue.

{gallery}easygallery/38{/gallery}