SaTon menestyksekkäästi sujunut kevätkausi poiki kesän päätteeksi nousun 5. divisioonan ylälohkoon ja kun samalla Wilpas2 ja Salpa2 onnistuivat säilyttämään paikkansa yläkerrassa, syyskaudelle oli Tovereiden kannattajille tarjolla mukavasti väriä peräti kahden paikallispelin muodossa. Luonnollisesti paikallispelit ovat kauden odotetuimpia kohtaamisia, mutta tällä kertaa joukkueilla oli muutakin panosta pelissä. Kolmen pelatun ottelun jälkeen Wilpas oli jumiutunut sarjataulukon hännänpitäjäksi ja SaTokin löytyi vasta alemman keskikastin kohdalta, joten sarjapisteet olivat kummallekin joukkueelle tarpeen. Alun perin derby oli määrä pelata jo lauantaina 16.8. mutta pelipäivää siirrettiin seuraavalle lauantaille Wilppaan toivomuksesta, syynä samaisena lauantaina Salossa pelattu pumppufutisturnaus johon Wilpas osallistui sekä pelikentän puolella että järjestävänä tahona.

Samalla kun ottelupäivää siirrettiin eteenpäin, vaihtui myös pelikenttä tutusta tekonurmialustasta Urheilupuiston nelosnurmelle, jossa SaTo on pelannut vain kerran aikaisemmin. Ongelmalliseksi kenttävaihdon teki pelipäivää edeltäneenä iltana Saloon iskeneet rankkasateet, jotka saivat kentän paikoitellen jopa lainehtimaan vielä tunteja ennen h-hetkeä. Onneksi melko sateeton päivä ja kenttähenkilökunnan neuvokkaat toimet lopulta johtivat siihen, että aloitusvihellyksen kajahtaessa kenttä oli kuitenkin vähintäänkin kohtalaisessa kunnossa.

Paikallispeli takasi ymmärrettävästi sen, että SaTo pääsi lähtemään paikallisvastustajan kaatoon vahvalla miehistöllä. Pöytäkirjaan kirjattiin vierasjoukkueena pelanneen SaTon osalta täydet 17 nimeä, mukana myös edellisessä ottelussa SCR2:sta vastaan debytoinut M.Siro sekä uusi vahvistus Tovereiden harjoitteluvahvuudesta Garmuev Alexander. Harvalukuisia poissaolijoita olivat vain J.Isotalo, R.Linqvist sekä varsinaisessa leipätyössään ympäripyöreitä päivä raatava pelaaja-valmentaja T.Jääskeläinen. Jääskeläisen puuttuessa valmentajan bleiseri-takki sekä urheilullinen poolopaita puettiin Salon Juhani Tammisena tunnetun O.Tähkäpään leveille hartioille. Tähkäpään fläppitaululle kirjaama aloituskokoonpano koostui Tovereiden kannattajille tutuista nimistä Kiljunen-Anttonen-V.Tiainen-Niittymäki-Metsänoja-Kulmala-Suomela-Palokankare-Aaltonen-Parkkinen-Pykäri. Ahtaaseen sateensuojaan jäivät vielä värjöttelemään ja omaa vuoroaan odottamaan likainen seitsikko Seppälä, Syvähuoko, Vuorinen, Siro, Kuusisto, Alexander ja Tähkäpää. Vastustajan kokoonpanon skouttaaminen ottelupöytäkirjasta oli poikkeuksellisen helppoa tuttujen pelimiesten takia ja ainoa suurempi yllätys oli, että pelaavasta kokoonpanosta löytyi joukkueen valmentaja, Wilppaan edustuksessa pelaava M.Aho.

Ottelun alkaessa taivaalta satoi edellispäivien tapaan hiljalleen vettä, mutta siitä huolimatta ilahduttavan runsaslukuisesti salolainen jalkapalloväki oli löytänyt tiensä kentän laidalle, läpimärille lehtereille. Kentän laidalla käytiinkin kokonaan toinen taistelu, kun kummankin joukkueen elintarvikemyymälät ottivat mittaa toisistaan. Itse peli alkoi jokseenkin hermostuneissa merkeissä, mutta ensimmäiset kymmenisen minuuttia Wilpas piti hienokseltaan enemmän palloa. Ampiaiset pyrkivät hyökkäämään nopeiksi arvioimiensa laitureiden kanssa, mutta SaTon laitapuolustajat Anttonen ja Tiainen hoitivat leiviskänsä ottamalla selkeän yliotteen vastustajistaan ja pikkuhiljaa peliväline alkoi viihtyä paremmin vierasjoukkueen lapikkaissa. Ottelun ensimmäinen todellinen maalipaikka siunaantui Pykärille, joka sai pallon jalkaansa kuudentoista alueen rajalle, mutta tällä kertaa kuti irtosi Copa Mundialeista turhankin herkästi, sillä tilaa olisi ollut ajaa parempaankin laukaisupaikkaan. Ensimmäisen puoliajan edetessä SaTokin sai koko ajan oman laitapelinsä toimimaan paremmin ja erityisesti vasemmalla viilettäneellä Madimies oli koko ajan kärkkymässä paikkaa iskeä vastustajan selustaan. Yhden Matiaksen nousun päätteeksi poninhäntämiehen keskitys pomppasi onnekkaasti maalivahdin räpylän kautta ylärimaan, mutta lopputulokseksi vielä tässä vaiheessa jäi pelkkä kulmapotku. SaTon hienoinen hallinta poiki useammankin kulmapotkun vastustajan päästessä blokkaamaan laidasta tulleet keskitykset ulos päätyrajasta. Erään kulmapotkun jälkeen Matiaksen lähettämä keskitys kaarsi kauniilla lentoradalla suoraan korkeimmalle kohonneen Pykärin päähän, mutta vielä tällä kertaa pusku suuntautui hieman ohi tyhjyyttä ammottaneen takakulman. Ottelun avausmaalia ei tarvinnut kuitenkaan odottaa 22 minuuttia kauempaa. Keskikentän ollessa pienellä ja märällä kentällä tukkeessa, kummankin joukkueen peli ajautui laidoille ja lopulta vasemmalla laidalla viilettäneen Parkkisen sisäänpäin kiertänyt vapaapotku pomppi onnekkaasti maaliin tukevan lihamuurin lävitse. Lukemien muuttuessa valotaululla lukemiin 0-1, riemulla ei ollut rajaa monikymmenpäisessä punakeltaisessa kannattajakatsomossa. Maalin jälkeenkin ottelun hallinta säilyi lisäosuma hamunneen punakeltaisen joukkueen hyppysissä. Omalta osaltaan Wilpas ei pystynyt rakentamaan juuri lainkaan kunnolla Kiljusen vartioimaa maalia hätytelleitä hyökkäyksiä. Pieniä vaaran hetkiä tarjoiltiin hetki ennen puoliaikaa SaTon alakerrassa kommunikointivirhettä seuranneen yllättävän palautuksen muodossa, jonka Kiljunen kuitenkin onneksi ehti siivota väljemmille vesille. Wilppaan ensimmäinen ja oikeastaan ainoa todellinen maalipaikka rakentui kellon näyttäessä jo 45 minuuttia, kun keltapaitojen laituri oli unohtunut täysin yksin takatolpalle. Tovereiden onneksi J.Tadessen pusku avopaikasta suuntautui yli maalista enemmän kuin puskupaikalta oli etäisyyttä maalille ja niinpä puoliajalle siirryttiin SaTon johtolukemissa 0-1.

Hyvin menneen avauspuoliajan jälkeen manageriportaalle ei ollut tarvetta hiustenkuivaajakäsittelylle, vaikka muutamaa pikkuasiaa joukkueelle tähdennettiinkin: vaikealla kentällä ei ole häpeä joskus vain purkaa palloa kauas omalta maalilta pikkunätin neppailun sijaan ja jatkossa Wilppaan nro.15 tulisi merkata tarkemmin, sillä useimmat kotijoukkueen hyökkäykset kulkivat tämän kaljun päänupin kautta. Samalla pohjustettiin jo tulevia vaihtoja, sillä managerin suunnitelmissa oli tuoda kentälle täsmäase taisteluun keskikentän ilmaherruudesta. Muutaman kannustavan sanan saattelemina joukkue palasikin kentälle valmiina jatkamaan siitä mihin se ensimmäisellä puoliskolla jäi.

Korjaan, joukkueen piti olla valmis jatkamaan siitä mihin se ensimmäisen 45 minuuttisen jälkeen jäi. Valitettavasti totuus oli kovin toisenlainen. Puoliaikaa seuranneilla seuraavalla 15 minuuttisella SaTo luovutti pelivälineen hallinnan Wilppaalle kun raivokas taistelu vaihtui päämäärättömään surffailuun. Toisen puoliajan ensimmäinen kolmannes oli oikeastaan se hetki jolloin, SaTo luovutti ajomiehen paikan keltanutuille ja lukuisat kauhunhetket Saton maalilla värittivätkin seuraavia minuutteja. Kentälle jostain syystä syntynyt kaaos pakotti myös Tovereiden manageriportaan reagoimaan ja puoliajalla alustettu vaihto jouduttiin tekemään aiottua aikaisemmin joukkueen herättämiseksi. Kentällä isolla sydämellä ja terävillä napeilla uurastanut Suomela joutui tekemään tilaa Saton uusimman debytantin Garmuev Sasha Alexanderin edestä. Hetkeä myöhemmin viime aikoina harjoituksissa edukseen esiintynyt Teijon samettilapa N.Seppälä sai näyttöpaikkansa kun Matiaksen työntäyteinen ottelurupeama päättyi ennen kuin pelikello ehti vielä näyttää täyttä tuntia. Hetki jälkimmäisestä vaihdosta ja SaTo iskee kuin salamat edellisyönä Varsinais-Suomen mustassa yössä. Jumalaisen vasemman jalan omaava Anttonen lähettää varhaisen keskityksen Wilppaan boksiin, jossa puolustuksen keskellä itsensä vapaaksi taistellut Pykäri puskee pallon vastustamattomasti Wilppaan maalin takakulmaan pelikellon näyttäessä 60. minuuttia. 2-0 maalin jälkeen SaTo nappasi jälleen ajurin paikan itselleen ja seuraavien vajaan 15 minuutin aikana se rakensi lukuisia paikkoja tappaa ottelu lopullisesti iskjmällä ratkaisevat 3-0 lukemat. Pykärin nopeus kärjessä aiheuttaa koko ajan vaikeuksia Wilppaan keskuspuolustukselle ja kärkkään kärkimiehen uurastus poikiikin muutaman laukauksen sekä useamman vapaa- ja kulmapotkun. Tovereiden parhaat maalipaikat kuitenkin lankeavat vaihdosta kentälle tulleelle Syvähuokolle, jolle avautuu kaksikin oivaa laukaisupaikkaa, jotka kuitenkin Wilpuran maalivahti mitätöi. Samalla SaTo joutuu tekemään yhden pakkovaihdon puolustuslinjaan kun keskuspuolustuksessa uurastanyt Niittymäki pyytää vaihtoa. Niittymäen tilalle SaTon Tamminen juoksuttaa keltanokka Siron ja samalla V.Tiainen siirtyy keskuspuolustukseen.

Kesken SaTon hyvän painostusjakson Wilpas pääsee kaventamaan ottelun vähintään yhtä yllättävästi kuin miten Toverit olivat iskeneet 2-0 osumansa. Tovereiden puolustuksen kommunikaatiovaikeudet kostautuvat tällä kertaa kun palautuspalloa ei onnistuttu putsaamaan pois boksista vaan pallo jäi tilanteeseen rynnänneen keltapaidan jalkoihin, joka vielä tarjoili pelivälineen joukkuetoverilleen, jolla oli varsin helppo työ kaventaa ottelu tyhjänä ammottaneeseen maaliin. Wilppaan yllättävä kavennus herätti jo ratkeamaisillaan olleen ottelun uudelleen henkiin ja takasi, että katsojien pakarat eivät koskettaneet enää märkiä puupenkkejä viimeisen neljännestunnin aikana. Tässä vaiheessa täyden päivätyön kärjessä tehnyt Pykäri teki tilaa Kuusiston tuoreille jaloille ja hetkeä myöhemmin J.Vuorinen teki debyyttinsä rouhijan tontilla. Vuorisen tieltä tilaa joutui tekemään ehkäpä koko ottelun hahmoksi noussut, viime kauden seuraansa vastaan pelannut Juuso Kulmala. Ottelun viimeiset kymmenen minuuttia pakottivat SaTon vaihtopenkin kaivamaan esiin joukkueen lääkelaukusta nitropurkit ja pahimmillaan Wilpas sai pallon toimitettua jopa SaTon maaliviivalle, josta lähes virheettömän ottelun pelannut Anttonen siivosi sen kulmapotkuksi. Pelikellon näyttäessä jo lähes täyttä aikaa valmentaja Tähkäpää teki vielä viimeisen vaihtonsa ottamalla itsensä kentälle niin ikään hartiavoimin töitä tehneen ja yleisöä harhautuksillaan hauskuuttaneen Palokankareen tilalle. Lähes välittömästi tästä Wilpas sai vielä rakennettua kunnon hässäkän Tovereiden maalille jossa märkä pallo lipsahti loistopelastuksen tehneen Kiljusen käsistä vielä peliin, mutta onneksi ensimmäisenä palloon ehti juuri kentälle juossut Tähkäpää. Vielä kerran Wilpas sai yrittää tasoitusta kulmapotkusta, mutta pienen flipperin jälkeen toveripuolustus onnistui siivoamaan pelivälineen keskialueelle jolloin erotuomarin pilli vihelsi ottelun päättymisen merkiksi.

Loppuvihellystä seurasi vierasjoukkueena pelanneen SaTon riemukkaat tuuletukset sekä kannattajakatsomon sumutorvien korvia huumaava ujellus. Pienen ja märän kentän seurauksena paikallispeli ei suuria hienouksia tarjonnut, mutta draamaa ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita varmasti riitti jokaisen paikalle saapuneen katsojan tarpeisiin. Jo mainitut kenttäolosuhteet veivät parhaan terän SaTon hyökkäyspään kuljetuskoneilta ja lopulta ottelun ratkaisu kypsyikin juuri laitapelissä, missä SaTon laitapuolustajat Anttonen, V.Tiainen ja Siro eliminoivat omat vastapelaajansa lähes täydellisesti. Dramaattisten vaiheiden ja niukkien loppunumeroiden jälkeen SaTon voittoa ei voi kuitenkaan pitää suurena vääryytenä. Punakeltapaidat olivat niskan päällä suurimman osan peliajasta ja loi enemmän vaarallisia paikkoja, vaikka rehellisyyden nimissä Wilppaalla oli omat paikkansa toisen puoliajan alussa ja aivan lopussa muuttaa ottelun kulku. Taidolla, tahdolla ja tuurilla punakeltainen muuri kuitenkin piti lopulta vastustajan yhdessä maalissa helpottaen SaTon asemia tasaisessa sarjassa arvokkaiden sarjapisteiden muodossa. Mikä tärkeintä, epävirallisten asiantuntijalausuntojen mukaan SaTo vei paikalliskamppailun nimiinsä myös kentän laidalla, missä Tovereiden makkaragrilli onnistui keräämään kilpailevaa kojua suuremmat kassavirrat itselleen.

SaTon kokoonpano:

Heikki Kiljunen

Esa Anttonen

Petri Niittymäki-->Mikko Siro

Markus Metsänoja

Ville Tiainen

Sauli Suomela--> Garmuev Alexander

Juuso Kulmala--> Jani Vuorinen

Kalle Palokankare--> Otto Tähkäpää

Jani Parkkinen--> Otto Syvähuoko

Matias Aaltonen--> Niko Seppälä

Martti Pykäri--> Jarno Kuusisto