Vaikka poissaolijoiden lista olikin pitkä, ne olivat onneksi jakaantuneet pelipaikoittain melko tasaisesti. Oikeastaan vain 4 perinteikkään laitapuolustajan poissaolo sekoitti palettia.

Tällä kertaa valmennusvastuussa oli tulisieluinen kaksikko Anttonen & Tiainen. Tosin Tiainen itse puki myös peliasun ja aloitti kentällä, joten käytännössä vastuun kantoi Anttonen, eli Putolan Hannu Jortikka.

Ottelu aloitettiin yhden vajaalla, Sashan ollessa muutaman minuutin myöhässä. Myös muiden alkulämpö oli pitkälti penkinlämmittimien varassa, sillä sen verran mahdotonta oli työssäkäyvien ehtiä Salosta Nauvoon puoli seitsemäksi.

Unelmanurmella (tosin äärimmäisen liukkaalla sellaisella!) pelattu ottelu eteni ensimmäiset minuutit tarkkailevissa tunnelmissa ja SaTo liikutteli palloa heti varsin mallikkaasti. Lyhyet syötöt sahasivat Nagun keskikenttää ja hyökkäyspäähän saatiin muodostettua painetta. Kulmala-Palokankare-Tiainen keskellä, sekä Aaltonen-Kuusisto laidoillaan pelasivat hyvää pallollista peliä. Pitkiin palloihin ja vastahyökkäyksiin luottanut Nauvo kuitenkin iski ensin. Huolimattoman harhasyötön päätteeksi Niittymäen ja Sashan välistä penetroiduttiin läpi kuin varkain, ja kun läpiajoa vastaan tullut Kiljunenkin vielä aavistuksen liukastui, lyötiin taululle vastustamattomasti 1-0. Tästä eivät Toverit kuitenkaan lannistuneet, sillä pelin vire vaikutti heti alusta siltä, että myös vierasjoukkue pystyisi luomaan maalipaikkoja.

Edellisestä maalista ehti kulua vain n. 5 minuuttia, kun taas soi omissa. Toverit kierrättivät hyökkäystä laidalta toiselle ja keskustan kautta laatikon vasempaan laitaan. Alueelle hyvin murtautunut Kuusisto tarjoili n. 7 metristä palloa taaksepäin maalipaikkaan hyvin nousseelle Sashalle. Syöttö jäi kuitenkin tussuksi ja väliin kurottautunut puolustaja purki välittömästi vastahyökkäykseen. Tällä kertaa oltiin hyökätty ehkä hieman yltiöpäisesti, sillä sekä molemmat laitapakit, että keskikentän pohja oli tilanteessa ylhäällä. Topparit Inkinen ja Niittymäki tekivät minkä voivat, mutta 2 vs. 2 tai 3 vs. 2 hyökkäys juoksukilpailuineen oli liikaa ja lukemat nopeasti jo 2-0.

1. puoliajalla Nagu sai ehkä jopa enemmän tai ainakin yhtä paljon kulmia, kuin SaTo. Yhdestä kotijoukkueen kulmasta kehkeytyi myös SaTon kavennusmaali komean vastahyökkäyksen päätteeksi. Nagun kulma leijaili aavistuksen pitkäksi ja SaTo punnersi pallon Palokankareelle. Kalle ohitti karvaamaan rynnänneen keltapaidan ja pelasi pallon aivan vasenta sivurajaa myöden vastaan tulleelle Pykärille. Oman vaihtoaition tienoilta Pykäri eteni ylös ja leikkasi keskustaan kohti16-alueen kärkeä. Samaan aikaan Tipi Tiainen oli viilettänyt oikeaa laitaa, minkä tuetusta polvestaan pääsi. #10 irtaantui laitapakista ja vinkkasi #9:lle. Määrämittainen pystysyöttö laatikkoon ja Tipi roikuttaa puolittaisella tsipillä takakulmaan. Jopa nostalgisia tunnelmia herättänyt kavennusmaali tuli tärkeään paikkaan ja valoi uskoa takaa-ajoon. Samalla päättyi SaTon ennätyksellisen pitkä 0-putki. (Viimeinen maali oli tehty yli 90min sitten PaPenua vastaan).

Vielä ennen taukoa SaTo sai muutamia laukauksia: Pykäri yritti yllättää Naguvahtia 20 metristä vasurilla ja n. 25 metristä kuumottavalla kärkkärillä. Molemmat leijailivat hiuksen hienosti yli maalin. Myös Kulmalalle pelattiin hyvä vastapallo, josta lähtikin potentiaalinen matala pommi. Valitettavasti tällä kertaa hieman liian keskelle. Tauolle siis lukemissa 2-1. Vaikka 3-1 oli myös todella lähellä: Kiljunen poimi hyökkääjän päästä suuntaa muuttaneen pallon aivan yläbörsän tuntumasta.

Tauolla tehtiin pari vaihtoa ja lähdettiin jatkamaan siitä mihin jäätiin. Anttonen rauhoitteli pelaajia ja painotti, että aika riittää. Maltilla pallo maassa ja tilaa kyllä aukeaa. Toisen puoliajan teema oli takaa-ajo. Trillerin juoni tiivistyi ja tunteet alkoivat nousta pintaan. Minuuttien vähetessä turhautuminen alkoi hiipiä puseroon, mutta esimerkillisen hyvin SaTo jaksoi rakentaa peliä vaikka Nagu purki aina pitkällä ja piti tukun miehiä jatkuvasti pelin alla. Kulmapotkuja kertyi, kuin liukuhihnalta ja laukauksiakin liipaistiin muutamia. Ainakin Niittymäki pääsi kerran puskemaan hyvänoloisesti Matiaksen heittämästä kulmurista ja Syvähuoko & Suomela koittivat kumpainenkin vetoaan. Kuitenkin parhaat paikat olivat ehkä sittenkin Sashalla ja Tiainen-Pykäri kaksikolla. Valitettavasti Sashan runttaus kulman jälkitilanteesta kilpistyi puolustajaan, niin kuin Tiaisenkin ratkaisu 2-1 tilanteessa 16-alueella. Myöskään rangaistuspotku ei ollut kaukana, kun Palokankareen namupassilla laatikkoon vapautettu Pykäri kaadettiin tylysti tukijalan läpi liukumalla. Kovaa nahistelua nähtiin tosin myös toisessa päässä: Niittymäelle näytettiin lopulta keltaista tämän painittua toistuvasti kotijoukkueen kaljun kärkipelaajan kanssa.

Lopulta SaTo sai kuin saikin ansaitsemansa tasoituksen. Suomelan näpyllä pallo pelattiin läpi pelin esimerkilliseti puurtaneelle Palokankareelle, joka purjehti keskustan poikki ja laukoi sydämensä kyllyydestä. Liukas maanuoliainen livahti veskarin torjunnasta alakulmaan ja SaTo juhli!

Ilta oli erinomainen taistelu koko joukkueelta. Huolimattoman ja hieman huono-onnisenkin alun jälkeen vaikeasta 2-0 tappioasemasta tultiin määrätietoisesti tasoihin vieraskentällä, joka on aina kova saavutus. Palloa siirreltiin paikoin oikein mallikkaasti ja jopa kierrätettiin pariinkin kertaan.

- Kallen ja Juuson esimerkillisen pelaamisen, tai oikeastaan koko joukkueen taistelun, voisi myös nostaa esiin. Henkinen kantti kesti vaikka asetelma oli 15min pelin jälkeen vaikea.

- Etenkin 1. puoliajalla pallo liikkui hyvin ja laidat pidettiin leveänä. Erityisesti laiturit ja etenkin Jarno oli laidallaan hyvin pelattavana, jolloin tilaa syntyi.

- SaTon Jortikan valmennus ja sanaharkka linjatuomarin kanssa. Jortikan aktiivinen osallistuminen aiheutti myös katsojapalautetta pelin jälkeen. Kielimuurin takia emme valitettavasti ehkä koskaan saa tietää, mitä suomenruotsalainen setämies valmentajastamme sanoi.

- Alku, jossa annettiin Nagulle 2 eteen.

- Muutamaan otteeseen porrastus/varmistus puuttui, ehkä puheen puuttumisen tai epätyypillisen alakerran kokoonpanon vuoksi.

- Laukauksien puute. Ylipäänsä aika vähän luotiin maalitilanteita loppujen lopuksi. Enemmän pitäisi koittaa ja välillä vähän kauempaakin.

- Pelaajien liian pienet nappulat. Luistonesto petti jatkuvasti.