19.9 kuluvaa Herran vuotta oli päivä, jota monet pallopelifanaatikot olivat Salon seudulla kovasti odottaneet. Läpi pallopelien historian paikalliskamppailut ovat olleet pelin suola. Nämä testosteronin täyttämät tapahtumat ovat ikuisuuksien ajan nostaneet pintaan ilon ja surun tunteita niin pelaajissa kuin faneissa. Derbyt ovat niitä pelejä, joissa sankareita taotaan kiirastulessa, tai vastaavasti toisten unelmat murskataan.

Lähtökohta peliin oli mielenkiintoinen. Sirojen sinivalkoisten joutsenten taistellessa vielä kynsin ja hampain noususta, oli vastaavasti harlekiiniporukka joutunut uuden tilanteen eteen. Ensimmäistä kertaa Saton ylväässä puolitoistavuotisessa historiassa oli joukkue kohdannut putoamispeikon. Tämä hammaspeikkoa erehdyttävästi muistuttava mörrimöykky oli hiipinyt Saton uinahdettua jo iskuetäisyydelle. Osittain tämä oli tuleva määräämään pelin tapahtumat. Lähtökohta oli myös siksi herkullinen, että molemmat joukkueet olivat voittaneet Salon kolmanneksi parhaimman aladivarijoukkueen, jonka nimeä en nyt muista. Salon herruus oli siis jaossa seuraavaksi talveksi.

Klo. 19.00 hieman koleassa syyssäässä oli arvovaltainen tuomarikolmikko keskiympyrässä valmiina puhaltamaan pelin alkaneeksi. Mukavan runsas katsojajoukko oli saapunut todistamaan tulevaa. Tuskin kukaan osasi aavistaa mitä tuleman piti. Adidaksen pitkiin toppatakkeihin sonnustautuneet Salpan isukkivalmentajat myhäilivät tyytyväisinä, sillä Salpa oli saanut jalkeille parhaan mahdollisen joukkueen. Muutamilla superjunnuilla höystetty taitavahko ja nopeahko yhdistelmä oli juuri sitä mitä Salpa halusi kentälle juoksuttaa. Tämä sopi myös Satolle. Muutamilla superjunnuilla höystetty taitavahko ja nopeahko yhdistelmä oli juuri sitä Sato halusi kentällä juoksuttaa. Satolla oli vahva olettamus vastustajan vahvuusalueista, ja vahva tieto vastustajan heikkouksista. Humanisti Otto Tähkäpää otti pienillä haltiansormillaan tussin ja asetti fläppitaulun jääkiekon turvottaman reitensä päälle. Hymiön ja kommunistinuorten iskulauseen lisäksi ei taululle tarvinnut muuta piirtää, sillä taululle valmiiksi piirretty keskiviiva tulisi olemaan karvauksen yläraja ja oma maaliviiva alaraja. Päätettiin antaa poikien pitää palloa, kun siitä niin pitävät ja otetaan se aika-ajoin pois ja isketään fysiikalla vastaan.

Peli pyörähti käyntiin varovaisen odottavasti. Salpa piti palloa alhaalla ja sen ylös toimitettuaan menetti sen Saton agressiiviseen ja fyysiseen puolustukseen. Vuoron perään Sauli "dirty ol' man" Suomela sekä Esa "vihainen ilme kertoo enemmän kuin tuhat kirosanaa" Anttonen muistuttivat joutsenen poikasille mitä fysiikka ja fyysisyys tarkoittavat. Salpan lapa tärisi siihen malliin, ettei keskialueen ylityksen jälkeen pallo enää omilla pysynyt. Näistä pallonmenetyksistä päästiinkin iskemään vastaan jatkuvasti, ja ottelun käsikirjoitus eteni juuri niinkuin Sato halusi.

Ottelun 7.minuutilla räjähti. Tovereiden kiintiökiskolaista Syvähuokoa rikottiin 16-alueen sivulla ja hän pikimustana porvarina osti vaparinveto-oikeuden. Yllättävän rauhallinen sisäsyrjävapari kiersi suoraan Juuso Kuhlmanin päähän ja 1-0 oli tosiasia. Saton agre nousi kohti taivaita kun taas Salpan päät painuivat yhä alemmas. Ei ehditty pelata kuin muutama minuutti kun takkutukkainen Kalle Palokankare veivasi muutamat ilmaveivit ja lähetti Pykärin matkalle kohti Salpan haparoivaa puolustusta. Ekonomi taustastaan huolimatta romuluinen Pykäri juoksi ilman harhautuksia ja ilman hienouksia läpi Salpan sekasortoisen puolustuksen ja runttasi väkisin 2-0 taululle. Totuus jalkapallon lainalaisuuksista alkoi valjeta Salpalaisille. E = mc² pätee myös jalkapallokentillä.

Seuraavat 10minuuttia Salpa yritti hengittää kuin kala kuivalla maalla, kun taas Sato keskittyi jatkamaan vanhalla tutulla kaavalla. Vertauskuvallisesti Salpa oli mongolia, Saton puolustus Kiinan muuri ja Kiljunen se läski keisari, joka tylsistyessään aika ajoin tekee ihmeellisyyksiä, jottei puolustuslinja pääse liian helpolla. Ottelun 17 minuutilla tapahtui vihoviimeinen käänne, ja peli oikeastaan loppui tähän. Salpan nuori maalivahti tiputti helpon kaaripallon suoraan Pykärin lapaan ja joutui syöksymään polvi edellä tätä lonkkaan estääkseen maalin. Edellisessä kappaleessa mainitusta kaavasta johtuen Pykäri joutui käyttämään kaikki Hermannin lukion ilmaisuntaidon kurssilla oppimansa näyttelijäntaidot aiheuttaakseen rankkarin. Tuomarin linssit olivat onneksi sen verran huurussa että pilkku oli tosiasia, ja tämän lisäksi maalivahti joutui katsomaan satonpunaista korttia. Pykäri oli Jik-pelin tapahtumista johtuen joutunut rankkarinvetäjien mustalle listalle ja täten kunnia annettiin Esa "PPP" Anttoselle. Esa asteli Floormanagerin arvolle sopivan ylväästi pallon taakse ja toimitti sen varmasti maalivahdin käsien kautta maaliin. Peli oli ohi.

Tästä alle vartti ja Pykäri oli jälleen nenineen riehumassa maalivahdin-alueella ja paranteli tilastojaan 4-0 maalilla. Syöttäjänä jälleen KPK jonka lavasta lähti jatkuvasti läpisyöttöjä kärkeen ja laidoille. Vain kuusi minuuttia tästä ja Parkkinen sai keskialueella ryöstetyn pallon itselleen ja lähetti paljasjalkaisen kiskonpojan jälleen laidalta karkuun. Leikattuaan laidalta hieman keskelle tämä niin pitkä ja komea atleetti naamioi ovelan sisäsyrjäsijoituksen epäonnistuneeksi syötöksi, jottei nihilistinen yrittäjäluonne paljastuisi. Kaikkien yllätykseksi tämä vasuriraapaisu löysi tiensä verkon perille. Ensimmäisen puoliajan viimeinen 10 minuuttia pelailtiin pois ilman suurempia ihmeellisyyksiä. Juuri ennen puoliajan loppua Sato halusi vaihtaa loukkaantuneen sotaratsu Kuhlmanin tilalle Huonomman Tiaisen. Saton niin rakastama linjamies kuitenkin totesi, ettei enää kannata kun on vaan noin minuutti peliaikaa jäljellä.

Toista puoliaikaa lähdettiin pelaamaan rauhallisesti samalla taktiikalla kuin ensimmäistä. 56 minuutilla jo paljon hehkutettu rakas vasen puolustajamme EMA muodosti kiviseinän leveällä etumuksellaan. Salpan pelaaja juoksi niin sanotusti miinaan ja lensi kaaressa selälleen. Tuomari innostui hyvästä suorituksesta ja vihreiden korttien jäätyä 90-luvulle joutui antamaan keltaisen. Vain pari minuuttia tästä herätysliikkestä rankaisi Parkkinen. Tämä Sammon nettipankin varmuudella maaleja sylkevä juoksukone iski hienolla sijoituksella lukemat jo kuuteen nollaan. Syöttäjä tähän maaliin oli epäselvä joten Pykäri laittoi sen varmuudeksi itselleen tilastoihin. Ennen aloituspotkua tuo kaikkien ihannoima zeepra heilutti paitsio lippuaan hektisen innokkaasti. Ei hylätäkseen maalia paitsiona, vaan jotta päätuomari antaisi Anglebreaker-vuoriselle keltaisen, koska tämä oli käynyt pelialueen ulkopuolla. Jani ei matkaa taittanut viivan väärällä puolella kuin parin metrin verran juomapullolle ja takaisin. Käsittääkseni kyse oli ainoastaan linjurin tylsistymisestä yksipuoliseen näytökseen ja oman libidonsa hivelemisestä. Juntti mikä juntti.

Ennen, kuin 90minuuttia oli täynnä ehti Pykäri kaunistella rakastamiaan omia tilastoja vielä kahdella maalilla. Varsinkin viimeinen maali oli omiaan tunkemaan Salon herruudesta jaettavan valtikan niin syvälle Salpan ahteriin, että toinen pää kutitteli jo nielussa.

90minuuttia salolaista historiaa oli jälleen ohi. Peli oli älytön eikä kukaan osaa syitä ja seuraamuksia tarkoin selittää. Näin tällä kertaa ja ens vuonna sit taas uudestaan. Ainakin seuraavat 6kk Saton liput liehuvat entistä ylväämpinä salolaisessa yöelämässä.

Rehellisyyden nimissä pakko myöntää, etten muista pelin tapahtumista juurikaan mitään. Asiavirheistä ja muista epäolennaisuuksista en ota mitään vastuuta. Paljon olisi ollut vielä asiaa tuohon laittaa, mutta eiköhän se ollut jo liian pitkä muutenkin.