Koripalloliiton ullakolta oli viime hetkillä löytynyt 90 vuotta vanha papyrus, jossa oli määriteltynä koko kauden Deadline. Tämä päivä olisi viikon päästä maanantaina, jolloin kauden kaikki pelit tulisi olla pulkassa.Ongelma piileekin osittain palaneen papyruksen latinankielisessä osiossa "Faber est suae quisque fortunae" -Jokainen on oman onnensa seppä. Pelattavasta pelistä on ilmoitettava vastustajajoukkueelle kaksi viikkoa aikaisemmin. Semper idem. Herra Anttonen on kuitenkin ottanut työstään Markantalonmiehenä vapaata ja saanut keploteltua muutaman mahdollisen pelipäivän, ensi perjantain ja dramaattisen maanantaivuoron. Nähtäväksi jää, tulevatko Kaarinalaiset rivalrymme Saloon saattamaan kauden kunnialla loppuun.

Tämän alkutekstin jälkeen voimmekin sulavasti siirtyä seuraamaan kirjoittamaani peliraporttia. Autoletkan kaartaessa Perniön Pappilan koripallopyhättöön, oli aistittavissa ranskalaisten kurtisaanien taistelutahto. Toverien pelaajat olivat valmiina käyttämään kaikki voimavaransa PeU:n 5 divarin kärkijoukkueen nujertamiseksi.

Ensimmäisen neljänneksen alkuun SaTo marssitti kentälle ennenkaikkea koko Suomen koripallohistorian komeimman aloitusviisikon. Suomela, Visti, Anttonen, Niittymäki ja Iltanen. Käheä-äänisen perniöläisen kuuluttajan ääni alkoi väristä, joko himosta tai pelonsekaisesta himosta. Peli alkoi hurjalla satolais myllytyksellä. Hetken pelin jälkeen oli taululla n. 10 pisteen johto, kiitos Tuukan, joka nakutti kunnioitettavat 10 pistettä tämän erän aikana. SaTo:n myllyn jälkeen alkoivat perniöläiset etsiä ratkaisua viivan takaa, siinä hienosti onnistuen. Kotijoukkue heitti 12 pistettä kaaren takaa, toverien vastatessa Märjän onnistuneella kaaripallolla, jalat sievästi viivan takana. Pisteiden makuun pääsivät satolaisista myös tarkasti levypalloihin keskittynyt makkarakauppiaan poika Visti sekä yhden korin tuurilla riipaissut Anttonen. Neljännes SaTo:lle 21-20.

Toisen erän alku olikin tovereille vaikeaa aikaa. Perunat olivat jäätyneet maahan ja niiden nostamiseen tarvittiin onnistumisia muiltakin kuin Tuukalta. SaTo jähmettyi erän alkuun yrittämään toista epätoivoisempia syöttöyrityksiä liekeissä olleelle Iltaselle. PeU:n katkoessa syöttöjä ja osan syötöistä karahtaessa kiville oli kriisi valmis. Miten murtaa huono hetki? Vistin 4 tahtopisteen "putki" ja Nuutin tärkeään paikkaan levyn kautta tähdätty kolmonen olivat omiaan pitämään pelin tasaisena. Erän viimeiset viisi pistettä SaTo heitti yllättäen vapaaheitoista, Salen ja Joonan voimin. Korinteko tuntui hankalammalta, mutta loppujenlopuksi 2 neljännes päättyi PeU:lle vain 19-18.

Takeltelevan 2 neljänneksen murheet olivat takana, kun SaTo aloitti kolmannen ja todennäköisesti toiseksi viimeisen kymmenminuuttisen. Esan ja Märjän vuorotellessa korinteossa kovilla henkilökohtaisilla ajoilla, sekä kolmosella (ei Esa tietenkään) olivat SaTo:n isonenäisimmät naulanneet taululle SaTo:n sarakkeeseen 13 pistettä ja täten turvallisentuntuisen 6 pisteen johtoaseman. Innokkaimpien juhliessa jo varmalta näyttänyttä voittoa, teki joukkueen kuumaranteisin pelaaja vetonsa. Oliko se siinä, moni kysyi itseltään Hanssin kirmatessa kentälle läpsäisten Tuukkaa, kuin Tugboat Ultimate Warrioria, vaihdon merkiksi. Iloinen palloralli saatiin hetkessä päätökseen, nyt taisteltaisiin kuuden pisteen johtoaseman säilyttämisestä. Nelosketju oli jäällä, kultakypärät lepuuttivat korinteosta puutuneita ranteitaan, ei kuitenkaan hermojaan. Apinan raivolla pelanneet Hanssi, Petteri ja Visti pitivät kolmistaan (ei muita pöytäkirjassa!) joukkuetta johtoasemassa. Ja vain hetki tämän katastrofaalisen lätkävaihdon jälkeen räjähti! Hanssin havaitessa yläparvella ottelua kuvanneen reportterin oli kuvio valmis. Yliopistokoripalloa seuranneena koko kenttää haukanlailla kiertäen hän haki vapaahkon heittopaikan ja PAM! sukka heilahti ja samanaikainen alkukantainen karjahdus pysäytti naapurikirkossa messunneet ihmiset niille sijoilleen. Palkeet maitohapoille huutaneena oli Hanssin pelit pelattu. Hetkeä myöhemmin oli Petun vuoro heittää kolmonen, hän heitti korin. kolmannen neljännen loputtua oli tilanne kyetty pitämään satolaisten kannalta mukavana. 3.neljännes SaTo:lle 22-17.

Viimeisen erän alkuun joukkueen johto päätti marssittaa puuterit naamaansa lyöneen aloitusviisikon, sen komean ja lihaksikkaan, kyllä. Aivan erän alkua lukuunottamatta koko viimeinen neljännes oli salolaisten juhlaa. Pistemiehinä häärivät tutut nimet Anttonen, Anttonen, Super-Sale, Anttonen, Tuukka, Joona ja Visti. Vaihtopenkillä hermojaan raiskanneet sankarit aloittivat taputtelun jo hyvissä ajoin. Rytmikkään Afrikkalaismusiikin säestämänä Salon Punaiset Toverit oli kiitämässä vastustamattomaan voittoon. Kova puolustus aiheutti vastustajalle lukemattoman määrän menetyksiä ja niistä nopeita hyökkäyksiä. Loppuvihellys ja sitä seurannut voitonjuhla oli ikimuistoinen. Tiukassa paikassa voitto tuntuu aina paremmalta. Viimeinen neljännes SaTo:lle 20-10!

• Joonan 4 avojäänriistoa
• Puolustuspelaaminen
• Tuukan loistava peli
• Märjän loistava peli
• Anttosen loistavat ajot
• Vistin korinalusdominanssi
• Kova voitto, jne.. jne..

• Pakottava tarve syöttää ahtaisiin koloihin kun voisi hakea muita ratkaisuja
• Kuvioita ei voi päättää etukäteen, jos ja kun SaTo ei pelaa kuvioilla

• Salon Toverit on sarjataulukossa samoissa pisteissä PeU:n kanssa
• PeU:lla vielä peli Mesucaa vastaan
• Tilanne ei voisi enempää kabinettipeliltä haista
• Jos SaTo:n ja Wanhojen peliä ei pelata ja joudumme luovuttamaan kyseisen pelin, on avaimet SaTo:n nousuun Podella. Sitä emme halua.
• Jos pelataan, on SaTon voitettava kyseinen peli
• Toivomme urheilullista päätöstä kaudelle 2009

• Petteri Yrttiaho 3
• Nuutti Härmä 3
• Hanssi Härmä 3
• Sauli Suomela 4
• Marko Visti 16
• Esa Anttonen 16
• Petri Niittymäki 14
• Tuukka Iltanen 17
• Joona Rauniomaa 5

Nyt Laurin sanoin "Lakki kouraan" ja nöyristellen järjestämme Wanhoille ikimuistoisen pelin.